Vihko

Kun hiljaisuudessa muistelen
Mennyttä elämäämme
Sen polkua jonka vierellä
Kasvoivat ruusut tummat

Niistä rinnoillesi sidon
Surun seppeleen
Sen mukaasi laitan
Kera tuhansien kyynelten

Tunsin kuinka sydän löi kovempaa

Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa

Reittä joka ei nouse enää
Keuhkot jotka eivät hengitä
Huulet jotka eivät suutele enää
Silmät eivät koskaan enää kiihkosta palaa

Käsissään ruumis liikkumaton
Yö tyhmyydelle hävisi taistelun
Sydän löi kovempaa
Tai ainakin luulin niin

Halusin sen lyövän lisää

Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa

Sanoit älä itke
Olen kuollut vain hetken
Pian kuitenkin näemme
Ja käteni kaulaasi kiedon

Yksinäiset minuutit
Vuosiksi kääntyvät
Sinun kätesi jälki
Sydämessäni säilyy

Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa

Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa

Vihkoon kirjoitan viestin
En tahdo irtikään päästää
Enkä unohtaa koskaan
En tahdo unohtaa koskaan